Moi blogi !

Että voikin väsyttää… Tässä just mietin, että pitäiskö oikeen heittäytä villiks ja vetästä ihan päikkärit näin viikonlopun kunniaksi. Jotenkin noi päiväunet kuitenkin aina sit sekoittaa unirytmiä, eikä illalla meinaa saada unta ollenkaan.

Tänään oli ihanaa, kun sai nukkua niin pitkään, kuin vaan unta riitti. Heräsinkin vasta kymmeneltä ja koomailin puoli yhteentoista asti sängyssä. Aamupäivällä katottiin vähän noita treenijuttuja läpi ja tehtiin suunnitelmaa eteenpäin. Nyt alkaa kolmen kuukauden kestävä setti, jossa treenit on jaettu volyymi- ja voimatyyppisiin jaksoihin. Treenijako on: yläkroppa A, jalka A, yläkroppa B ja jalka B. Puntteja tulee siis neljä viikkoon ja aerobisia kaksi. Tänään kävin heti testaamassa toista yläkroppa treeniä, ja meikä tykkäs kyllä ihan pirusti. Uusina juttuina mulle tuli nyt dippi ja leuat, niitä en oo juurikaan tehnyt – mitä nyt ehkä kerran kaksi kokeillut. Opettelua siis riittää ja nyt alku meneekin pienien apujen kanssa, esim. kuminauhalla/pompulla ylös jne. 🙂 Eiköhän se tässä 3kk aikana sitten kehity.
silma

Nyt kesällähän mulla tosiaan oli pientä dieettiä päällä, ja sainkin kroppaa hiukan tiiviimmäksi. Syy miksi dieetille lähdin oli se, että edelliset puolivuotta olin valmennuksessa ja vetänyt tosi korkeilla kaloreilla ja hiilarimäärillä. Mulla oli ensimmäiset kunnon lihatalkoot käynnissä. 😉 Paino nousi, en nyt muista paljonko, mutta sen verran, että mitkään vaatteet ei mahtuneet enää mun päälle. Ja aerobiset oli kokonaan pannassa. Kivaahan se oli treenata kovaa ja huomata kehitystä, mutta se ei ollut kivaa, että koska en ollut eläessäni mitään kunnon dieettejä tehnyt, mulla oli edelleen kaikki ”vauvarasvat” kehossa, ja näytin lähinnä vaan läskiltä, enkä niinkään siltä, että treenaisin useita tunteja viikossa ihan tavoitteellisesti. Painoin korkeimmillani 74kg (olen 171cm). Mua ahdisti ihan hitosti ja oli vaan pakko myöntää itselleen sen puolen vuoden massamössö-kauden jälkeen, että joo, mun pää ei vaan kestä tällaista bulkkaamista. Ja vaikka kuinka ensimmäisten kuukausien aikana uhosinkin, että mää oon muuten valmis tekeen ihan mitä vaan tän vuoksi! Niin en mä kyllä sitten ollutkaan.

Jatkossa mennään siis kultaista keskitietä pitkin, koska mä haluan nauttia tästä ja näyttää sporttiselta ja naiselliselta ympäri vuoden.. 🙂 Massamössö-kaudella en nauttinut olostani ollenkaan! Ja mun silmään se lookki ei ole naisellinen eikä näytä mitenkään erityisen hyvältä kenelläkään mimmillä. Kuinka hyväksi se on muutenkaan kropalle ja pääkopalle, että veivataan koko ajan edes takas?

Ohhoh mikä päivä takana! Nyt oon niin poikki, että just ja just jaksaa vielä raahautua suihkuun ja sit iltapalan kautta sänkyyn. Takana sellanen kevyt 11 tunnin työpäivä, onneksi kuitenkin erittäin mukava sellainen. Olin niin poikki tossa seiskan aikaan, kun sain vihdoin päivän pakettiin, että suosiolla fillaroin vaan suoraan kotiin ja siirsin treenit huomiselle – ja ilman pienintäkään omantunnon tuskaa. Joustovaraa on oltava! 🙂

Tää tavoitteellinen treenaaminen on aika jännää puuhaa. On kausia, hyviä ja huonoja sellaisia. Tää harvemmin on ihan pelkkää tasapainoista eteenpäin menemistä. Ainakin ite oon huomannut, että joko on niitä superkausia, kun rauta on kevyttä, energiaa riittää, mieli on niin virkeä että tekis mieli hyppiä ja melkein jopa itkeä onnesta. Ja sit on niitä kausia, kun kroppa ja pää ei saa mitään aikaiseksi, puntti ei kulje ja mieli on muutenkin maassa, motivaatio vähän kadoksissa ja sitä asennetta ei meinaa irrota vaikka kuinka yrittäis. Tää on melkein kuin joku kaksisuuntainen mielialahäiriö – on se hyvä kausi, ja sit on vuorostaan myös se paska kausi. 😀

Tänään just kun fillaroin duunista himaan, mä oikeesti hymyilin ihan täysiä itekseni, kun on vaan niin perkeleen hyvä fiilis. Duunissakin toimistolla yksinäni huudahdin WOHOO! kun oon vaan niin fileissä kaikesta. Ja siis en kyllä yhtään ihmettele, jos jengi pitää mua jotenkin sekopäänä…

Ja vaikka tää onkin vähän tällaista vuoristorataa, niin oon erittäin onnellinen siitä, että mun elämässä kuitenkin nää kaikki perus osa-alueet on tasapainossa. Perhe, ystävät, parisuhde jne. Mä en yhtään vaan jaksa enää mitään draamaa tai muuta säätöä, niitä on koettu ihan tarpeeksi elämässä viime vuosien aikana.

Täytyy siis aina muistaa, että vaikka välillä onkin niitä huonoja kausia, kun kaikki kusee, eikä mistään tuu mitään – niiden jälkeen tulee varmasti niitä hyviäkin kausia. Kunhan aina vaan muistaa pitää tavoitteet kirkkaana mielessä, ja tehdä töitä niiden eteen! Eikä luovuttaa tai lannistua, vaikka joskus siltä tuntuiskin. Ne huonot kaudet kuuluu elämään, ihan siinä missä ne hyvätkin. Ja hyvät asiat tuntuu aina kymmenentuhatta kertaa paremmilta niiden paskojen jälkeen. 🙂

Kaikki ei oo aina ruusuilla tanssimista – muistetaan myös, että blogitkin on usein vaan pienen pieni osa kirjoittajien elämästä, tänne voi kirjoittaa mitä vaan ja vaikka jonkun elämä tuntuiskin aina niin täydelliseltä, voi todellisuus olla jotain ihan muuta. 🙂

Pidetään lippu korkeella ja jatketaan matkaa kohti niitä omia tavoitteita ja unelmia! ♥

unikasa

Hyvää yötä xx